Mallimaa 2020 tapahtuma Kuopiossa 24.9.2018 – poimintoja ja ajatuksia

Suvi Jolkkonen

Suvi Jolkkonen

Mallimaa 2020 tapahtuma Kuopiossa 24.9.2018 – poimintoja ja ajatuksia

Osallistuimme Yksilöllisyys ja yhdenvertaisuus syöpäpotilaan nopeassa hoitoon pääsyssä – Itäisen syöpäkeskuksen ja Mallimaa-hankkeen tapahtumaan Kuopiossa. Tilaisuuden tarkoituksena oli lisätä poliittisten päättäjien ja terveydenhuollon vaikuttajien ymmärrystä syövänhoidon yhdenvertaisuuteen ja hoitoon pääsyyn liittyvistä epäkohdista ja etsiä sekä tarjota ratkaisukeinoja niiden korjaamiseksi.

Ohjelma oli rakennettu erinomaisesti ja sisälsi hyviä alustuksia sekä puheenvuoroja. Kuulimme asiantuntijapuheenvuoroja teemalla varhainen diagnostiikka, mahdollisuudet nyt ja tulevaisuudessa. Lisäksi kuulimme alustuksia nopeaan hoitoon pääsyyn ja hoitoketjujen toimivuuteen liittyen. Näiden esitysten jälkeen oli mielenkiintoinen paneelikeskustelu päivän teemat huomioiden.

Esille tuli, että Suomessa syövän hoitotulokset ovat kansainvälisesti vertailtuna huippuluokkaa. Itäisen syöpäkeskuksen alueella saa hyvää hoitoa. Monet asiat syövän hoidossa sekä diagnostiikassa ovat kehittyneet ja kehitteillä. Oli ilo nähdä ja kuulla se, että asiantuntijat tekevät hyvää kehittämistyötä ja heillä on motivaatiota siihen.

Tapahtuman tarkoituksena oli myös nostaa esille asioita, joissa on vielä kehitettävää. Hoitoon pääsy ja syövän varhaistoteaminen herättivät keskustelua. Näyttöä ei ole siitä, kuinka kauan potilaalla kestää päästä lääkärin vastaanotolle terveyskeskukseen ja miten se vaikuttaa syövän varhaistoteamiseen. Tästä asiasta saamme aika ajoin palautetta yhdistykselle. Maakunnassamme on alueita, joissa vastaanotoille päästään hyvin ja alueita, joissa se on haasteellista. Täällä asuu paljon ihmisiä, joilla on taloudellisia haasteita ja sen vuoksi yksityiselle puolelle hoitoon meneminen ei ole mahdollista. Ihmisten tietoisuus huolestuttavien oireiden tarkkailusta on lisääntynyt. Tämä on hyvä asia. Hyvä asia ei ole se, että ihmiset eivät mahdollisesti pääse hoidon piiriin huolestuttavien oireiden kanssa. Iho- ja luomimuutosasiat ovat yksi esimerkki, joiden kanssa on vaikea päästä hoidon piiriin. Asiakkaamme kertovat, että sitten kun hoidon piiriin pääsee, niin sitten asiat rullaavat. Myös tuossa tapahtumassa tuli esille se, että perusterveydenhuoltoon tulisi panostaa ja kehittää sitä. On tärkeää, että palvelut ovat ihmisiä lähellä ja helposti saavutettavissa. Keinoja tämän tavoitteen saavuttamiseen tulisi pohtia ja viedä keinot eteenpäin. Terveyskeskusten henkilökunnat tekevät arvokasta työtä. Tärkeää olisi, että heillä olisi riittävää osaamista ja resurssia hoitaa potilaita tulevaisuudessakin.

Hoitojen keskittäminen oli myös asia, joka herätti keskustelua. Jäin tätä asiaa pohtimaan Pohjois-Karjalan ja sen asukkaiden näkökulmasta. Pohjois-Karjalassa syöpään sairastuneet saavat hyvää ja laadukasta hoitoa. Esimerkiksi vatsaelinkirurgiaan liittyvissä leikkauksissa hoitotulokset ovat hyvät. Hoitojen keskittämisessä väläytellään edelleen sitä, että osa näistä leikkauksista siirtyisi Kuopion yliopistolliseen sairaalaan. En voi olla kysymättä, että lisääkö keskittäminen yhdenvertaisuutta hoitoon pääsyssä? Ymmärrän keskittämisen tärkeyden harvinaisten syöpäsairauksien kohdalla, koska mm. leikkaaminen on käsittääkseni asia, jonka oppii vain ja ainoastaan leikkaamalla sekä tekemällä riittävästi toistoja. Keskittämistä en ymmärrä, mikäli paikallisella tasolla on saatavilla laadukasta ja osaavaa hoitoa. Mikäli tällainen keskittämisen uhkakuva tietyissä leikkauksissa tapahtuisi, niin mitä tapahtuisi mahdollisesti Pohjois-Karjalan keskussairaalalle? Hyvin todennäköisesti osaavat kirurgit hakeutuisivat muualle töihin. Mikä olisi tämän vaikutus laajan päivystyksen sairaalalle? Ja jos vaikka kirurgit sairaalassa pysyisivät, niin ihmettelen, että miten he pystyisivät hoitamaan laadukkaasti päivystysleikkaukset, mikäli heillä ei olisi syöpäleikkauksia päiväaikaan?

Tapahtumassa joku totesi tähän keskusteluun liittyen, että eihän sairaaloiden välillä ole matkaa kuin 150 kilometriä. Totean tähän, että Pohjois-Karjalan koko väestö ei asu Joensuussa, yli 50 prosenttia asuu maaseudulla. Tällöin matka Kuopioon voi olla huomattavasti pidempi kuin 150 kilometriä ja jo tuossakin matkassa on sairaana matkaamista. Entä läheiset, jotka ovat merkittävä voimavara syöpäpotilaan polulla? Onko keskittämisajatuksessa huomioitu, että kuinka paljon esimerkiksi hoitojen jonot kasvavat? Miten potilaat kuljetetaan Kuopioon? Onko KYS:lla riittävät resurssit ottaa vastaan tämä mahdollinen potilasmäärä ja mahdollisesti myös päivystyspotilaat, jos täältä päivystysvalmius häviää? Kustannukset? Potilasturvallisuus?

Ilmaisen huoleni syöpäpotilaiden ja heidän läheistensä näkökulmasta. Terveydenhuollon palveluja kehitettäessä tulisi asiakkaan olla keskiössä. Toivon, että maakunnassamme säilyy hyvä ja laadukas syöpäpotilaan hoito. Toivon myös, että perusterveydenhuollon palveluihin panostetaan ja varmistetaan potilaille viiveetön hoitoon pääsy. Järjestetty tapahtuma nosti esiin tärkeitä asioita. Avoin keskustelu on tärkeää. Vain sitä kautta löytyy järkeviä ratkaisuja.

Syysterveisin,

Suvi Jolkkonen